Asiakastarinoita


Täällä voit tutustua muutamaan asiakkaaseemme. Voit lukea heidän ponnisteluistaan ja siitä, kuinka kauan on mennyt koulutuksen läpiviemisessä. Haluamme, että jokainen asiakkaamme ymmärtää sen, ettei mikään tulos tule ilmaiseksi. Emme tarjoa nopeita ratkaisuja, temppuja, tai käytä metodeja. Koulutus perustuu koiran kykyyn oppia eläimenä ja ohjaajan kykyyn ottaa vastaan tietoa soveltaa oppimaansa. Koulutus vaatii voimavaroja ja päättäväisyyttä.


Hei. Olen Kiti ja mulla on 1.5v kiinanharjakoira Manu. Manu tuli meille ollessaan n.1v. Manulla ei pentuaika ole ollut mikään ruusuisin, hän on kaltoinkohdeltu koira. Mutta ei siitä sen enempää.. Kun Manu tuli meille hän oli hyvinkin sivusta seuraileva ja omissa oloissaan viihtyvä.. tutustuttuaan uuteen perheeseen, meihin, alkoi manukin olemaan valppaampi ja mielellään muiden mukana. Sitten alkoovatkin Manu näyttämään meille enempikin mikä hän on koiriaan.. Kylään tulevia ihmisia seurasi ja yritti purra takaapäin.. siihe  auttoi oikeastaa se että neuvottii kylään tulevia olla ottamatta mitään kontaktia koiraan. Sitten päästäänkin itse asiaan.. se miksi otin Laumanhenkeen ja Katariinaan yhteyttä. Manuhan ei voinut millään tavalla sietää toisia koiria. Lenkillä ollessaan ja toisen koiran nähdessään alkoi mahdoton vetäminen/riehuminen/haukkuminen sekä kaikki mahdolliset liikkeet ja äänet häneltä pääsi. Mikkelissä asustellaan joten hakeuduttiin manun kanssa täällä paikallisen kouluttajan luokse. Osallistuimme hienosti hihnassa-kurssille missä oli tarkoituksena palkita koiraa nameilla.. no se ei toiminut alkuunkaan manun kanssa. Kouluttaja ehdotti et jos hihnakurssin jälkeen aloittaisimme tokon ja sinnehän me sitten suuntasimme. Lopputulos oli sama kuin hihnakurssilla.. eli ei ollut meille minkäänlaista hyötyä. Kaverini suositteli ottamaan katariinaan yhteyttä, hän oli käynyt leonberginsä kanssa Katariinan opeissa. Olin vähän epäileväinen kun Mikkelistä tulee tuota matkaakin melkeenpä 150km suuntaansa ja meillä oli jo 2 eri kurssia takana eikä niistä ollut hyötyä. Mutta olin jo niin turhautunut Manun käytökseen että päätin vielä kerran kokeilla jos vaikka jotai apu saataisiin Manun käytökselle. Ja saatiihan me :)  Jo kolmannella käyntikerralla ohiteltiin muita koiria ihan urakalla ja mä en voinut uskoa että mulla on remmin päässä oma koira. Koira ei vetänyt, nykinyt eikä haukkunut eli ei rähissyt ollenkaan. Siis aivan uskomatonta miten nopeasti saatiin koiran käytöstä muutettua. Toki oli omassakin 'käytöksessä' paljon korjaamista :D Suosittelen ehdottomasti kaikkia ottamaan yhteyttä Laumanhenkeen jos koiran kanssa on ongelmia. Meille ainakin oli suuri apu. 

Hei!

Olen Tarja ja minulla on 1v 8 kk dobermanni uros kutsumanimeltään "Nemo". Nemo on luonteeltaan yltiösosiaalinen niin ihmisten kuin eläintenkin kanssa muodolla tai koolla ei ole ollut väliä, sellainen kaikkia rakastava tyyppi. Nemolla oli Laumanhengen koulutukseen lähtötilanteessa peruskäskyt hallinnassa ja rähinäkoiraa tuosta ei saa tekemälläkään, mutta motivoida en osannut oikeaoppisesti ja keskittyminen Nemolla oli todella huonoa.

Koulutusta kokeiltiin ensin erään rotuyhdistyksen kanssa, mutta huomasin heti ensimmäisellä kerralla, että tämä ei tule toimimaan. Ohjeet olivat ympäripyöreitä ja epätarkkoja joten jätin leikin sikseen. Halusimme selkeämpää ja mukaansa tempaavaa ohjeistusta ja opastusta. Löysin internetistä Laumanhenki sivuston johon tutustuin ensin selatessa sivuja ja päätin että tuonne me Nemon kanssa mennään. Enkä kadu päivääkään valintapäätöstäni. Vanhat metodit koirien koulutuksesta romukoppaan ja uudet metodit avoimesti vastaan. Avoinmieli, ennakkoluulottomuus ja usko itseensä sekä koiraan sekä Katariinan osaava ohjaajan koulutus ovat olleet meidän tarinan keskeinen tekijä.

Ensimmäinen koulutuskerta oli hiuksia nostattava kokemus, Nemo sosiaalisena yksilönä riemusta kiljuen, jee monta koiraa ja ihmistä samaan aikaan kentällä. Argggg, pomppiva, kiljuva sekä rauhaton dobermanni oli melkoinen kokemus kun ei päässytkään leikkimään muiden kanssa. BH- kokeeseen on ilmeisen turha mennä pomppivan kengurun kanssa.

Ohjeet olivat rauhoittumisen opettamiseen selkeät ja niitä oli helppo toteuttaa. Seuraava kerta olikin jo hieman helpompi ja muutkin kuulivat mitä kouluttaja sanoi :D On tärkeää, että kouluttaja osaa asiansa. Katariina on rento, rauhallinen, rehellinen, jämpti ja selkeästi itseään ilmaiseva kouluttaja, jonka opissa on helppo olla ja oppia asioita. Takana on nyt kaksi kurssia /12 treeni kertaa ja kolmatta kurssia aloitellaan. Koulutus tuntuu aina yksilökohtaiselta vaikka treenaammekin ryhmässä ja kouluttaja huolehtii siitä että asiat tehdään oikein.

Olen oppinut palkkaamaan oikea-aikaisesti liikkeiden aikana ja käyttämään vihjesanoja oikein sekä oppinut nostamaan koiran viretasoa sekä motivaatiota treeneissä sekä auttamaan koiraa keskittymään treenien aikana sekä treenien välillä. Työskentelyn kesto on pidentynyt ja keskittyminen on parantunut huomattavasti. Motivaatio Nemolla ja ohjaajalla noussut hurjasti sekä treenit ovat mielekkäitä vaikka aina ei menisikään kuin trömsössä. Kehitys ollut aivan mieletöntä ja olemme tähtäämässä BH- kokeeseen oikeasti! Onhan sinne vielä matkaa, mutta positiivisuus on tarttunut kouluttajasta. Suosittelen lämpimästi Laumanhengen palveluita, joissa oikeasti otetaan huomioon niin koira kuin ohjaajakin. Kiitos Katariina! - Tarja & Nemo



Heippa!

Täällä kirjoittelee 2,5 vuotiaan suomenlapinkoira poika Milon omistaja.

Ongelmamme on ollut hihnakäyttäytyminen ja pääasiassa Milon räyhääminen muille koirille. Olin kokeillut kaikkea mahdollista, mutta en saanut koiraa hiljaiseksi. Milo ei ole ollut mielestäni agressiivinen, mutten oikein ymmärtänyt miksi se haukkui? Omat voimani ja kärsivällisyyteni olivat lopussa. Tästä johtuen otin yhteyttä LaumanHenkeen 2015 kevään lopussa.

Meille suositeltiin alkavaa junnukurssia jossa harjoiteltaisiin rauhoittumista , oikean aikaista palkkausta ja muita arkea helpottavia asioita. Minua alkoi hirvittää ajatus, että kuinka kehtaan urokseni kanssa sinne lähteä kun en saa siihen mitään kontaktia ja kun se vaan haukkuu kokoajan?

Otin silti itseäni niskasta kiinni ja otin härkää sarvista. Menin paikalle ja meinasin jo lähteä kesken pois, koira haukkui tauotta koko tunnin. Minulle annettiin harjoituksia kuluvalle viikolle. Jo parin kerran jälkeen kurssilla sain jo hallittua Miloa niin, että se ei haukkunut koko tuntia muille koirille. Tämä tottakai vaati minultakin ohjaajana melko paljon kärsivällisyyttä, varsinkin sinnikkyyttä, sitä etten luovuttaisi. Näin ei onneksi päässyt tapahtumaan koska Milo näytti minulle että osaa kyllä jos ohjaaja on reilu eikä hermostu, vaan vie harjoitusta johdonmukaisesti alusta loppuun.

Kurssilla huomasin, että meillä on yhteistyö ongelmia laajemmin. Otimme ruuan etsintä harjoituksia pieneltä alueelta, Milo jätti ruuat monia kertoja metsään ja vaan egoili nostaen jalkaansa jokaisen puun juureen matkalla löydölle.En saanut koiraan mitään kontaktia. Pian minulle valkeni että suhteeni koiraan ei ollut kunnossa. Milo oli tähän asti ollut vaikea palkata ruualla, tuli sellainen olo kuin se näyttäisi keskianturaa ja sanoisi että pidä ruokasi, ihan sama oliko nämä nappuloita, maksaa,sydäntä, mitä tahansa raakaruokaa!

Syksyllä 2015 olimme käyneet junnukurssin, tottiskurssin ja ottaneet muutaman yksityistunnin jonka jälkeen solmut aukesivat.

Aloitimme HAKU-harrastuksen ja tähtäämme nyt kokeisiin. Milo on nyt ihan eri koira, siihen saa kontaktin ja siitä näkee kuinka iloinen ja onnellinen on että saa tehdä töitä. Ruoka maistuu sille ja harrastuksissa pääsemme eteenpäin.

7.1.2016 Tinja -


Hei! Olen Sari ja minulla on nyt 2,8 vuotias pinseri narttu, Bella. Bella on ensimäinen koirani.

Minulla oli sellainen ongelma että Bellasta oli tullut aktiivisesti aggressiivinen ihmisiä ja muita koiria kohtaan. Tuntui että se etsi koko ajan ihmistä mihin olisi hampaat iskenyt. Ennen kuin otin LaumanHenkeen yhteyttä Bella oli purrut 6 ihmistä, 4 täällä kotona,1 lenkillä sekä yhden kerran tossa kodin ulkopuolella kun portti oli jäänyt auki ja Bella pääsi karkuun. Myös toisille koirille rähinä ja aggressiivisuus oli lisääntymässä. Olin ollut yhteydessä muutamaan kouluttajaan, mutten saanut heiltä apua.

Kun ensi kerran tapasimme niin Laumanhengen kouluttaja kertoi itsestään ja työstään. Päätin turvautua häneen ja niin alkoi minun ja Bellan koulutus. Saimme koulutussuunnitelman johon oli merkitty koulutuksen arvioitu kesto ja eteneminen. Arvioitu yhdeksän viikon koulutus venyi, nyt siitä on kulunut jo noin puoli vuotta kun aloitimme harjoitukset. Olemme tavanneet viikottain ja pitäneet kaksi ”koulutuslomaa” välissä.

Aloitimme harjoitukset pienin askelin ja pikku hiljaa Bella rupesi kuuntelemaan ja tottelemaan minua. Tällä hetkellä olemme siinä pisteessä, että meille voi jo tulla vieraita kylään ilman rähinää ja aggressiivisuutta. Se että on selvät ohjeet ja toimintatavat helpottavat sekä minun että koiran arkea.

Se että tähän on päästy on vaatinut paljon rutiinia ja toistoja ja välillä jo tuntui siltä että en jaksa mutta en antanut periksi vaan jatkoin harjoituksia. Kotona tapahtuva koulutus on auttanut minua koirani kanssa harrastusten parissa, olemme saaneet kehuja hyvästä hallinnasta kouluttajilta.

Suosittelen lämpimästi LaumanHenkeä, on sinulla sitten mikä tahansa ongelma koiran kanssa.

T: Sari ja Bella


Hei! Olen Jonna ja minulla on 1v 10kk valkoinenpaimenkoira, Unna.

Olemme kouluttautuneet monessa paikassa, mutta koulutus junnasi paikoillaan. Minusta tuntui että koulutus ei editynyt mihinkään, eikä minulle perusteltu koulutuksessa käytettäviä tapoja. Pentuna Unnalta vaadittiin 60min keskittymistä ryhmissä, joka tuntui jokseenkin kohtuuttomalta.

Koiralleni tuli iso motivaatio ongelma. Yritin vaatia siltä tottelevaisuutta ja keitin sille vaikka mitä herkkuja koulutuksiin jotta sen saisi palkattua. Emme edistyneet, ehkä otimme vähän takapakkia.

Päätin mennä kokeilemaan LaumanHengen järjetämää BH- kurssia ja siitä asti olen ollut vakuuttunut, että kouluttaja osaa hommansa. Aloitimme treenit kesäkuussa 2014 ja olemme treenanneet sen lisäksi koirakoulussa HAKUA, Tottista ja Hallintaa.

Oli hauska huomata, miten eri näkökulmasta kouluttaja lähestyi asioita, kuin muut kouluttajat. Sain oppia, minulle kerrottiin mihin asiat perustuvat ja miksi niitä tehtiin.

Olen pitänyt kouluttajan koulutustyylistä, jossa tehdään koiralle mielekkäitä ja monipuolisia harjoituksia ja joiden kesto todellakin on räätälöity jokaiselle koiralle sopivaksi. Olen käytännössä oppinut oikea-aikaisesta palkkaamisesta, oman (ja koiran) mielentilan säätelystä, elekielestä ja motivaation nostosta. Itseä turhauttaa välillä, esimerkiksi kun tiedän koiran osaavan jonkin asian, mutta joskus häiriöiden alla se ei vain meinaa pystyä keskittymään. Silloin kouluttaja kehottaa palaamaan vähän takapakkia ja vahvistamaan vielä jo aiemmin opittuja asioita. Koira menee välillä helposti yli –tai alivireeseen, jolloin itselle ohjaajana on ollut haastavaa oppia säätelemään kyseisiä asioita. Kaikista turhauttavinta on kuitenkin ollut se, kun olen itse vasta aloitteleva koiranohjaaja ja en esimerkiksi aina ole ymmärtänyt, että kuinka/miten jokin asia tehdään, eli oma osaamattomuuteni/ymmärtämättömyyteni on turhauttanut itseäni ja sitä kautta turhautumisen tunteeni on myös joskus siirtynyt koiraan. Nyt saan tähänkin asiaan tukea!

LaumanHengellä on hieno tapa opettaa uudet asiat: Koirat opetetaan rauhoittumaan ja ensin kouluttaja sanallisesti ohjeistaa mitä tuleman pitää. Sitten hän näyttää omalla koirallaan malliksi. Lopuksi jokaiselle koiralle opetetaan asia yksilöllisesti ja samalla hän tarkkailee ja ohjeistaa koko ajan, kuinka toimitaan. Siksi LaumanHengen opissa koirat oppivat nopeasti, koska siellä pidetään huolta siitä, että koirat palkataan vain ja ainoastaan oikein tekemisestä. Erityisesti olen saanut apua kouluttajalta omaan ohjaamiseeni (olen yrittänyt rauhoittua, lopettaa turhan hösöttämisen ja jättää aktiivisen toimijan roolin koiralle yms. yms.) Aikaa on mennyt aiemmin tekemieni virheideni korjaamiseen (esim. tein aiemmin liikaa ja liian pitkiä, puuduttavia harjoituksia nuorelle koiralle, sekä opetin sille hieman väärässä mielentilassa asioita. Vahvistin myös huomaamattani aivan vääriä asioita). Olemme kyllä edistyneet hirveän paljon viime kesästä sen jälkeen, kun tulimme LaumanHengen opetukseen. Tänä kesänä yritämme tähdätä BH-kokeeseen ja mahdollisesti HAKU1 –kokeeseen.

Suosittelen tästä syystä lämpimästi kaikille koirakoille LaumanHengen palveluita!

- Jonna&Unna


Fresita 3-vuotias Lagotto romagnolo tyttö

Suurena ongelmana meillä ollut hihnakäyttäytyminen. Fresitan kanssa lenkkeily alkoi olla todella vaikeaa kun hihnaa täytyi puristaa tiukalla ja samalla pitää lastenvaunuja pystyssä.

Fresita veti niin paljon kuin jaksoi ja riuhtoi äkkinäisiä liikkeitä ojaan. Haukkui ja rähisi muille koirille. Koiran ulkoilutus ei todellakaan ollut nautinto koiralle eikä minulle.

Toisena suurena ongelmana meillä on ollut karkailu ja luoksetulo. Kun Fresita pääsi vapaaksi tai karkuun niin luokse ei enää tullut vaan säntäili sinne ja tänne. Uskallus pitää koiraa vapaana katosi. En saanut sitä ollenkaan kiinni vaan jouduin kutsumaan apuun aina jonkun muun.

Aloitimme koulutuksen keväällä 2014 ja aluksi se tuntui itselle todella haastavalta, vaikka asiat joita harjoiteltiin oli pieniä. Meille oli todella hyvä, että koulutuksen aluksi

tapaamisia oli usein. Kun ei ollut monen päivän taukoa niin jaksoin itseäni tsempata juuri ja juuri siihen seuraavaan kertaan. Vaikeaa oli minulle muistaa mitä piti tehdä. Aikaa koulutukselle ei meinannut löytyä kahden lapsen ja arjen pyörityksen keskeltä, mutta purin hammasta yhteen ja päätin vain jatkaa. Ja sitten kun pikkuhiljaa aloin itse oppimaan ja

koira alkoi toimia niin tunne oli mahtava! Oppeja on käytetty kohta n.1v ja tällä hetkellä meiltä sujuu hihnakävely ja ohitukset. Suuri asia on se, että tällä hetkellä Fresitaa voi

pitää vapaana sallituilla alueilla ja luoksetulo sujuu. Elämä koiran kanssa sujuu paljon paremmin ja ulkoilu on ilo molemmille.

Koulutus on muuttanut meidän elämän!

- Heidi & Fresita